Pian lähtee!

Hehei! Jo vain on viikko vierähtänyt sukkelasti! Pikkuhiljaa alkaa tyhjän toimittaminen riittää, ja akut tuntuvat olevan hyvin ladattuna huomenna alkavaa reissua varten.

Aamu alkoi itselläni tänään hyvin varhain, kun lähdimme äitini kanssa ajelemaan Ähtäristä Helsinkiä kohti. Rakastan aikaisia aamuja ja sitä, kun pääsen liikkeelle ennen auringonnousua. Jos täytyy valita, lähdenkö matkaan myöhään illalla vai aikaisin aamulla, valitsen mieluiten aamun. On ihanaa seurata heräävää maailmaa ja aloittaa päivä ajoissa. Tosin huomenna lähden matkaan yötä vasten, mutta Brasiliasta saan onneksi maistaa ensimmäisenä aamua, kun saavun Porto Alegreen paikallista aikaa keskiviikkona klo. 10 aamulla.

Tämä maanantai oli varsin touhukas. Hain viisumini Brasilian suurlähetystöstä ja tämän jälkeen suuntasin Maailmanvaihdon toimistolle lähtövalmennukseen. Täytyy sanoa, että jännitys on juuri tällä hetkellä tipotiessään... Olotila on varsin mukava ja rauhallinen. Huomenna saattaa fiilikset olla hyvinkin kirjavat :)

                             Tänä aamuna klo. n. 04.30. Aamuvirkku lähtevien laukkujen kera.

Viime yön unisaldoksi jäi vaivaiset 4 tuntia, joten luulenpa että tänä yönä uni maittaa. Huomisen päivän saan nautiskella vielä Helsingistä, kunnes illalla klo. 18.25 lähtee kone kohti Frankfurtia. Edessä matkustamista yhteensä päälle 21h, johon kuuluvat koneen vaihdot Saksassa ja Sao Paulossa. Ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla. Jännäähän se on.

Seuraavat päivitykset blogiini kirjoittelenkin uudessa kodissani! Silloin siis enemmän muistelmia kuluneesta lentomatkasta ja tunnelmista uudessa ympäristössä.

Kohta sitä oikeesti mennään eikä meinata.


<3 Petra

Aika aloittaa!

Hellurei, ja tervetuloa seuraamaan blogiani! Nyt mennään eikä meinata! - blogini seuraa matkaani Brasilian Rio Grande Do Sulin Porto Alegressa 8 kuukauden ajan alkaen huhtikuun alusta joulukuun alkuun. Luvassa monenlaisia kertomuksia fiiliksistäni ja kokemuksistani uudessa maassa, uuden kulttuurin äärellä.

Vihdoin aika on koittanut, ja pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ulkomailla asumisesta. Kipinä lähtemiseen syttyi jo vuosia sitten, mutta sopivaa väylää en aiemmin tahtonut löytää. Mahdollisuuksia tänä päivänä on toki monia, mutta mikään vaihtoehdoista ei tuntunut sopivalta, ennen kuin löysin Maailmanvaihto Ry:n ja heidän tarjontansa vapaaehtoistyöstä. 

Vapaaehtoistyövaihtoehto muhi mielessäni useamman kuukauden viime keväänä ennen kuin vihdoin päätin lähettää hakemukseni järjestölle. Aivan ensimmäinen suunnitelmani oli lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi Afrikkaan tammikuussa 2014, ja tätä vaihtoehtoa ajatellen laitoin hakemukseni liikkeelle viime toukokuussa. Ennen haastatteluani törmäsin kuitenkin Maailmanvaihdon ilmoitukseen vapaista EVS-vapaaehtoispaikoista, joissa mukana oli myös muutama Afrikan maa, ja johon lähtö oli jo syyskuussa - mahtavaa, eipä muuta kuin paperit liikkeelle! 

Kävi kuitenkin niin, ettei aikani ollut vielä päästä maailmalle, enkä tullut valituksi mihinkään EVS-projektiin. Tämän vaihtoehdon myötä tammikuun lähtö tuntui jo niin kaukaiselta ja ennen kaikkea kalliilta, koska rahoitus oli näissä lähdöissä hoidettava itse. Syksyllä tulin siihen tulokseen, että luovun aikeistani lähteä vapaaehtoiseksi tammikuussa, ja jään odottelemaan uusia vaihtoehtoja. 

Vaikka mitään ei asian suhteen ollut näkyvissä, tiesin, että maailma heittää eteeni oikealla ajankohdalla juuri minulle sopivan mahdollisuuden.

Syksy kului mukavasti. Jätin ulkomaille lähdön mietiskelyn mielestäni vähemmälle, ja keskityin elämään hetkeä kerrallaan juuri tästä päivästä nauttien. Uskon, että jokaikinen haave toteutuu, kun vain jaksaa uskoa ja antaa unelmille aikaa. Ja kappas vain - joulukuun puolenvälin jälkeen minulle ilmoitettiin huhtikuussa alkavista EVS-vapaaehtoistyöprojekteista, joihin olin tervetullut hakemaan. 

Ja niin minut valittiin tammikuussa EVS-vapaaehtoiseksi Brasiliaan.

Talvi ja alkava kevät on kulunut lähtöä järjestellen ja valmistautuen innokkaana uusia koitoksia varten. Aika on juossut hurjaa vauhtia eteenpäin, ja näin se vain on, että tasan viikon päästä olen jo Helsinki - Vantaan lentokentällä odottamassa lähtöäni. Ilo ja kiitollisuus täyttää sydämeni aina kun ajattelen asiaa!

Halusin aloittaa blogin päivittelyn jo ennen lähtöni, jotta voin fiilistellä ajatuksiani eteenpäin ja sitten joskus myös palata näihin kirjoituksiin, kun kaikki on koettu. 

Nyt aion nauttia viimeisestä viikostani Suomessa täysillä :)