Sopeutumista, reissuja ja lepoa

Tervehdys, pitkästä aikaa! Olen viettänyt muutaman viikon hieman hiljaiseloa, vaikka kirjoitettavaa olisi kyllä riittänyt jo paljon aikaisemmin. Koen kirjoittamisen olevan myös luovaa puuhaa, johon en halua lähteä väkisin, vähän niin kuin laulaminen ja myös biisien kirjoittelu. Tosin oma päiväkirjani alkaa jo kääntymään lopun puolelle, sillä miltei päivittäin pyörittelen asioita itseni kanssa ja kirjoittaminen toimii siinä parhaimpana apuvälineenä.

Viikot ovat olleet erittäin mukavia ja antoisia, ja nyt alan hiljalleen tuntemaan asettuneeni tänne paremmin - olen saattanut sanoa nämä samat sanat jo aiemminkin, mutta todellakin, tunnelma muuttuu aina vain kotoisammaksi. Vaikka koen olevani hyvin sopeutuva ihminen, täytyy kuitenkin myöntää, että kotiutuminen vie todellakin oman aikansa. Olen myös varma, että sopeutumisen kanssa tulee käymään juuri niin kuin moni on kertonut: juuri kun tunnen kotiutuneeni tänne, onkin jo aika palata Suomeen. Tämä viikko mukaan laskettuna siihen kuluu aikaa 23 viikkoa. Viikkoja siis laskeskellaan, vaikka varsinainen hinku takaisin kotiin ei ole. Ehkäpä sitä kuitenkin potee jonkinlaista kroonista koti-ikävää koko ajan, vaikka en sitä tietoisesti huomaakaan.

Omaan sopeutumiseeni on huomattavasti vaikuttanut kielen oppiminen. Nyt kun perusjutut alkavat hiljalleen olla hallinnassa, on huomattavasti mukavampaa kun pystyn päivän aikana kommunikoimaan ihmisten kanssa edes hieman enemmän. Töissä on helppo harjoitella, sillä lapset useimmiten toistavat samoja kysymyksiä ja nimenomaan toiston kautta uudet sanat jäävät päähän. Arkkipäivät töissä rullaavat kivasti. Tietynlaisen rutiinin kautta päivät sujuvat useimmiten suht nopealla tempolla, ja olo on päivä päivältä rennompi. Täällä ollessani olen huomannut olevani ihmeen kova jännittämään tiedostamattomasti ja myös tietoisesti, joka on kehossa ilmennyt kovana pääkipuna, kun hartiat ovat olleet korvissa koko päivän.. Keho kertoo, ja sitä onkin erittäin tärkeää kuunnella.

Ikimuistoisia hetkiä menneiltä viikoilta:

Puistolauantai ystävän seurassa. Kiertelyn jälkeen maistui maittava churrasco-lounas.

Sunnuntairetki - kohteena Gramado ja Canela. Seura parhain.

Pitkä lepoviikonloppu isäntäperheen kanssa. Kohteena Capão da canoa.

Takkatulta aamusta iltaan...

Hetki minulle - ajatuksia ja fiiliksiä vihkoon...

Hämärtyvän illan ihalua...

Atlantin rannalla

Mieli täytetty ilolla! :)

.. Ja nyt uusi viikko käsillä. Hyvin levättynä on ihanaa ottaa vastaan uudet ikimuistoiset hetket, sillä viime viikonlopun (to-su) pyhitin ajattelulle ja nukkumiselle. Pikkuloma tuli juuri oikeaan aikaan - niin kuin kaikki aina :)

Sydän täynnä iloa ja kiitollisuutta eteenpäin!

<3 Petra

Torstaiaamun ajatuksia

Hyvää huomenta! Torstaiaamu on auennut Porto Alegreen hyvin synkkänä ja pilvisenä. Tälle päivälle on luvattu sadetta joten sateenvarjolle löytyy varmasti myöhemmin käyttöä. Otin ja nukuin pitkät pitkät unet, ja tämän aamun olen vain ollut ja ihmetellyt. Jostain kumman syystä tuli olo, että on kirjoitettava blogiin. Vielä en tiedä mitä on tulossa, mutta katsotaan...

Viimepäivinä olen miettinyt mitä asioita voisin jakaa teille elämästäni täällä. Jokaisesta päivästä riittäisi kirjoitettavaa vaikka monta sivua, ja varmaan siksi en viikon aikana jaksa keskittyä kirjoittamaan sen kummemmin, sillä asiaa on yksinkertaisesti liikaa. Jos nyt kuitenkin ajattelisin, että blogiani tutkailee joku, joka suunnittelee ulkomaille lähtemistä nimenomaan vapaaehtoistyön merkeissä, voisin tähän mennessä kokemani perusteella pohtia, mitä vapaaehtoistyöhön lähtevän olisi hyvä tiedostaa ennen matkaansa.

Maailmanvaihto Ry:n (http://maailmanvaihto.fi/) kautta lähteminen on omasta mielestäni ollut paras mahdollinen vaihtoehto itselleni, sillä ympärilläni on jatkuvasti apua ja tukea erilaisiin tilanteisiin. Olen joskus kuvitellut kuinka olisin pärjännyt täällä ilman järjestöäni, esim. reppureissaajana, enkä suoraan sanottuna todellakaan tiedä, kuinka olisin asiani osannut hoitaa. Alkuun pääsemisessä oli kuitenkin monenmoisia juttuja, joita en edes osannut kuvitella. Lisäksi perheessä asuminen tuntuu turvalliselta ja on tietenkin ainutlaatuinen kokemus, sillä tämän lähemmäksi paikallisen väen elämää en voisi päästä. Toki tässä asiassa on myös kääntöpuolensa, jos olet tottunut asumaan yksin ja elämään itseksesi omassa kodissasi. Nyt kun asun toisten ihmisten kodissa on minun osattava ottaa huomioon kanssaeläjät ja kunnioitettava heidän tapaansa olla. Itselleni sattui onneksi hyvä isäntäperhe, jossa koen saavani omaa tilaa erittäin paljon. Edelleen kuitenkin tuntuu vähän omituiselta olla kuin kotonaan, vaikka oloni on hyvin kotoisa täällä. Ehkä tämä juuri johtuu siitä, koska olen jo usemman vuoden asunut itsekseni ja hoitanut itse omat asiani, ostanut ruokani jne., ja nyt yhtäkkiä elänkin toisten ihmisten varoilla. Se on kuitenkin tämän pelin henki: olen tullut tekemään töitä vapaaehtoisesti ilman palkkaa, ja saan asua ja elää täällä ilmaiseksi. Isäntäperheelleni tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä, että he halusivat tarjota minulle paikan osana heidän elämäänsä.

Entäs itse vapaaehtoistyö. Useammissa maissa on tarjolla useita vapaaehtoistyöpaikkoja, joista voi itselleen valita kiinnostavimmat joihon haluaa hakea. Painotan tässä kohdassa, että on mielestäni erityisen tärkeää, että projekti on itselle mieluisa ja kiinnostava, sillä itse työssä aikaa kuitenkin kuluu suurinosa päivästä. Eli jos olet sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä, on varmaankin parempi vaihtoehto hakea ihmisläheiseen työhön kuin esimerkiksi rakennuspuuhiin tms. Varsinaista työnkuvaa vapaaehtoisella ei välttämättä ole, joten itse työ selviää useimmiten vasta kun olet paikan päällä. Itse jännittelin kovasti kuinka pääsen sisälle työpaikkaani ja kuinka roolini muodostuu, mutta nyt täytyy sanoa, etten ole edes miettinyt koko asiaa täällä. Teen mitä milloinkin ja olen avoimena, jos minua tarvitaan jossain tietyssä tehtävässä. Jotkut opettajat antavat minulle tehtäviä, mutta hyvin usein olen vain mukana tunneilla ja keksin itse tekemiseni, joka ei kylläkään ole vaikeaa, sillä lapset ottavat kontaktia hyvin ahkerasti, ja pyytävät mukaansa pelaamaan, piirtämään jne. Tärkeintä on mielestäni olla vain läsnä, ja siinäkin on välillä ihan tarpeeksi :)

Ja niin, tottakai elämää on myös työn ulkopuolella. On hyvin paljon itsestä kiinni kuinka paljon elämäänsä kaipaa aktiviteetteja ja menoa vapaa-ajalle, ja ympäristön vaihdos antaa mukavat puitteet kaikelle uudelle tekemiselle. Itselläni menot painottuvat ainoastaan viikonloppuihin, sillä viikon aikataulu on varsin tiivis ja kaipaan aikaa lepäämiseen. Vapaa-ajan tekeminen myös vaihtelee kohteesta riippuen jos haluaa elää ja kokea paikallisia aktiviteetteja, kuten täällä esim. puistoissa hengailu, grillaaminen ystävien kesken ja ostoskeskuksissa pyöriminen ovat kuulemma normaaleja tapoja viettää viikonloppua. Tietysti matkustelu lähiympäristöihin on mukavaa, mutta siihen tarvitaan tietenkin myös rahaa. Itse tykkään elää ihan tavallista arkea täällä ja heittäytyä elämään kuin paikalliset. Sitä kautta olen alkanut huomaamaan mitkä jutut ovat omassa Suomi-arjessa niitä mukavimpia ja mitä kaipaan.

Tein ensimmäisenä päiväni täällä ajatuskartan, johon listasin odotuksiani tulevalle 8 kuukaudelle. Minulla ei ollut mitään kiveen hakattuja kokemuksia, joita aivan välttämättä haluaisin kokea, vaan enemmänkin lähdin matkaan avoimin mielin ja asenteella tulee mitä tulee. Ja niin se taitaa mennäkin. Tuntuu, että hyvin usein ylipäänsäkin elämässä asiat vaan menevät juuri niinkuin ei odottanut niiden menevän - ja ne aina loppujen lopuksi menevät juuri sillä tavoin parhaiten. On mukavaa, että on olemassa odotuksia ja juttuja, joita kohden kulkea, mutta niinkuin olen aiemmin kirjoituksissani jo maininnut, parhaat jutut tulevat monesti yllättäin ja suunnittelematta. Luotan edelleen siihen, enkä turhan tarkkaan suunnittele ja odottele asioita. 

Tällaista tällä kertaa! Jos siellä ruudun toisella puolen on joku, joka haluaisi tietää/kuulla lisää vapaaehtoistyöstäni, kokemuksistani tms., vastaan mielelläni kysymyksiin! Ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse: petra__92@hotmail.com, niin kerron lisää!

Aamukavi ja voimakivet

<3 Petra