Nyt mennään eikä meinata!: marraskuuta 2014

Ai miten niin on blogi vähän unohtunut? En edes muista koska kirjoitin viimeksi.. Viimeiset pari kuukautta täällä ovat olleet täynnä mahtavia hetkiä, uusia kokemuksia, suuria tunteita, oivalluksia, reissuja, kohtaamisia ja paljon muuta, joista olisi riittänyt kirjoitettavaa vaikka jokaiselle päivälle. Välillä on tapahtunut enemmän, välillä taas vähemmän. Aika on juossut hurjaa vauhtia eteenpäin, ja mitä lähemmäksi ollaan tultu marraskuun loppua, sitä enemmän on mieli lähtenyt vaeltelemaan kohti Suomea.

Kahdeksan kuukautta on lyhyt aika, mutta siihen on mahtunut paljon. Toisaalta tuntuu, että olen ollut täällä jo monta vuotta, toisaalta taas tunnen, että juuri tulin ja nyt jo lähden. Voin sanoa, että kaikki se, mitä toivoin tapahtuvan, tapahtui. Suurin motiivini ulkomaille muuttamisessa oli kielitaidon kehittäminen, lähinnä englanninkielen, mutta mikä onni, sain englanninkielen lisäksi toisen täysin uuden kielen haltuuni. Harjoittelu jatkuu, tietty luonnollisesti, mutta se, mitä toivoin saavuttavani, toteutui.

Alkuaikojen stressaaminen sosiaalisesta elämästä järjestyi omalla painollaan, niin kuin uskoinkin. Tutustuin moniin ihmisiin, mutta tietyt ihmiset tulivat läheisimmiksi ja pyörivät elämässäni enemmän. Opin huomaamaan, että vaikka olen sosiaalinen ihminen, tykkään paremminkin luoda syvempiä suhteita tiettyjen ihmisten kanssa, ja viettää aikaa porukassa, jossa kaikki ovat kontaktissa toisiinsa sen sijaan, että viettäisin aikaa suuressa joukossa lähinnä small talkia puhuen. Laatu korvaa määrän, ehdottomasti.

Onhan tämä aikamoinen selviytymistarina ollut, niin kuin jokaiselle, joka muuttaa toiseen maahan. Ei ihan hevillä tule samanlaista tilannetta eteen. Maltti ja luottamus siihen, että asiat todella järjestyvät ilman hullua yrittämistä, on lisääntynyt huimasti. Tulevaa on turha stressata, koska ei todella tiedä mitä tulee tapahtumaan. Näitä oivalluksia saa muistella ihan päivittäin, sillä niin kovin helposti mieli lähtee harhailemaan ja huolehtimaan asioista, joita ei ole edes olemassa. Opettelu jatkuu tässäkin asiassa.

Huhtikuussa mietin, millainen ihminen palaa Suomeen joulukuussa. Muutunkohan kovasti, millaisia asioita elämältäni haluan, ja mitä ylipäänsä ajattelen kokemastani ja elämästäni. Tähän pohdiskeluun olen löytänyt hyvän vastauksen: takaisin tulee se sama Petra joka lähti matkaan, mutta mukaan täältä on tarttunut paljon paljon asioita, jotka saattavat vaikuttaa siihen, kuinka maailmaa nykyään katselen. Kuitenkaan mitään maailmaani täysin mullistavaa oivallusta ei ole tapahtunut, vaan olen lähinnä saanut vahvistusta jo olemassa oleville haaveille ja ajatuksilleni.

Yksi matkani tärkeistä teemoista on ollut oman sydämen avaaminen sekä rakkauden antaminen ja - saaminen. Ihmiselle niin luonnollinen ja elintärkeä asia, mutta kuitenkin niin haastava ja vähän pelottavakin - avata itsensä, ja samalla laittaa itsensä alttiiksi monille tunteille. Työni parissa rakkaus ja huolenpito tuli jokapäiväiseksi, tärkeäksi asiaksi, josta pidin todella. Tapa, jolla opettajat kohtasivat toisensa ja tapa, jolla he ottivat vastaan jokaisen oppilaan, oli lämmin ja rakastava. Jos jotain, niin sen tavan haluaisin toteutuvan myös Suomessa. Rakkausteema ei täällä ollessani kuitenkaan toteutunut vain työnparissa, sillä elämääni tulla tupsahti jo hyvin varhaisessa vaiheessa ihminen, joka on olemassa olollaan opettanut niin rakkauden saamisesta kuin antamisestakin hyvin paljon. Tämän ihmisen kanssa olen todella saanut kokea tunteita, joita en aiemmin tiennyt olevan edes olemassa. On vain uskallettava ja annettava asioiden tapahtua niin kuin on tarkoitettu tapahtuvaksi.

Viimeiset kolme kokonaista päivää edessä, jotka ovat lähinnä täynnä (tältä erää) viimeisiä kohtaamisia ihmisten kanssa. Tiedossa jo on, ettei varmaankaan ole niitä elämän helpoimpia hetkiä edessä. Suomeen tulo jännittää, aikas paljonkin, mutta tätähän tämä elämä on - täynnä muutoksia. Jos yhtään omaa kulkurinsydäntä, on vain totuttava siihen, että paikkoja ja ihmisiä tulee ja menee, jäähyväisiä jätetään, mutta monien kanssa palataan samoille reiteille myöhemmin. Muutoksessa on aina uuden alun siemen, ja optimistisena ihmisenä luotan aina siihen, että uudet alut alkavat aina täysin oikeaan aikaan, ja tuovat elämääni juuri oikeat asiat ja ne asiat, jotka tekevät minut kaikista onnellisimmaksi.