Minun ajatuksiani

Hei! Rauhallinen lauantai-ilta kotosalla. Ajatukset lentävät siihen malliin, että taidanpa ottaa ja kirjoittaa niitä teille asti.

Olen jo aiemmin maininnut, kuinka täällä eläminen on herättänyt minut miettimään monenlaisia asioita aivan erillä tavalla kuin ennen. Päivät sisältävät monia oivalluksia erillaisissa tilanteissa, ja tuntuu, että useat oman elämän "mysteerit" ovat alkaneet saada hieman selvyyttä. Mysteereillä tarkoitan lähinnä ajatuksia ja tapoja, joita oma elämä on sisältänyt, ja joiden tarkoituksesta ei ole saanut kiinni. Nämä oivallukset tulevat tosiaankin aivan käsittämättömissä tilanteissa, ja usein silloin kun en edes niitä (ainakaan tietoisesti) ajattele.

Uudessa maassa, uuden kielen ja uusien ihmisten ympäröimänä en voi luottaa kuin itseeni. Siksi oman itseni kuunteleminen on noussut todella suureen rooliin, ja tunnen olevani entistä paremmissa ja läheisemmissä väleissä itseni kanssa. Koen kyllä aiemminkin kuunnelleeni itseäni hyvin tarkasti ja olen kulkenut intuitioni mukaan, mutta tällä hetkellä tuntuu, että oma sisäinen viisaus on tullut entistä tärkeämmäksi, ja olen huomannut, että kaikki tarpeellinen tieto jokaiseen hetkeen on jo minussa itsessäni. 

Muutoksista ja haasteista selviytyminen luo kasvavaa luottamusta elämää kohtaan. Nyt kun päivät ovat olleet täynnä uusia haasteita, niin pieniä kuin suuria, ei ole ollut varaa antaa jännitykselle ja pelolle valtaa. Olen aiemmin jännitellyt ja miettinyt tulevia asioita ja sitä, kuinka selviydyn eri tilanteista ja miten mikäkin asia tulee hoitumaan jne., mutta nyt olen todella huomannut, että asiat vain järjestyvät niitä suuremmin miettimättä. Päivieni päätteeksi olen huomannut, että niin vain kaikki koitokset tulivat taas kerran selätettyä kunnialla, ja yleensä ilman sen suurempia probleemia.

Tykkään asioiden suunnittelusta ja haaveilusta, ja itseasiassa unelmoin itseni uneen joka ilta :) Järjestely ja suunnittelu on tietyssä määrin ok, eihän muuten asiat kulkisi eteenpäin, mutta rajansa tässäkin asiassa. Koen, että mitä enemmän itse koitan hallita ja järjestellä asioita ja sitä, kuinka saavutan tietyn lopputuloksen, sitä hankalammaksi asiat muuttuvat ja kuljen vain entistä kauemmaksi päämäärästäni. Kun annan elämälle aikaa ja tilaa tarjota erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, niitä tuntuu tupsahtelevan eteen jatkuvasti ilman sen suurempia ponnistuksia. Olenkin koittanut vältellä elämäni liian tarkkaa suunnittelua, sillä koen että vähemmällä suunnittelulla saan oikeasti paljon enemmän, koska olen avoinna kaikille eteen tuleville mahdollisuuksille. Unelmointia en kuitenkaan aio vähentää, mutta annan elämälle tilaa näyttää minulle asioita, joista en ole osannut edes unelmoida!

Tunnen olevani hyvin tasapainoinen tällä hetkellä, vaikka voisi kuvitella asian olevan juuri toisinpäin! Uskon vahvasti, että tasapainoisen oloni on luonut vahvempi yhteys omaan itseeni, joka todella on vahvistunut jo kolmessa viikossa. Kuuntelen itseäni ja ajatuksiani, tarkkailen kehoni viestejä ja ennen kaikkea: rakastan itseäni. Olen itsestäni mielettömän ylpeä ja koitan kohdella itseäni kuin pientä lasta, hellästi ja rakastavasti, sillä olenhan tällä hetkellä kuin pieni lapsi uudessa maailmassa. 

Tuli olo, että tähän loppuun on olemassa joku hyvä biisi linkitettävänä... Youtubin etusivulta silmään osui tämä biisi, jonka itseasiassa kuuntelin äsken ensimmäisen kerran, kyynelten kera. Aikas osuva. Elämän ihanuus on arjessa, juuri tässä hetkessä, tavallisissa, pienissä asioissa.

https://www.youtube.com/watch?v=KfU0196JfBQ

Taivaan tie on tavallinen tie.

<3 Petra

Pääsiäinen

Tervehdys! Reissusta on kotiutunut hieman väsynyt mutta tyytyväinen reissaaja. Enpä olisi viime pääsiäisenä uskonut, että seuraavana vuonna vietän pääsiäiseni hyvin kansainvälisesti mukavien ihmisten kanssa, istumalla yhteensä 34h bussissa, ja kokemalla mitä hienoimpia nähtävyyksiä. 

Matkamme Foz de Iguacuhun alkoi torstaina illalla kun hyppäsimme bussiin ja valmistauduimme pitkään istumiseen. Olen ennen ollut hyvin huono nukkumaan muualla kuin omassa sängyssäni, mutta olen onnekseni huomannut, että nykyään nukkuminen onnistuu myös hieman epämukavemmissakin paikoissa. Menomatka sujui hyvin pitkälti unten mailla, ja olin varsin pirteä kun saavuimme 17 tunnin bussimatkan jälkeen määränpäähämme. Ensimmäisenä checkasimme hostellimme ja sen jälkeen lähdimme etenemään kohti Parque nacional do Iguacuta. 

Perjantaimme näytti tältä:

Kulkupeli kohti putouksia valmiina lähtöön

Tykkään tuosta eläimestä

<3

Lemppariksi muodostunut juoma

Ja lauantaina meno jatkui Argentiinan puolella näin:

Miss Finlandia

Junailua

Parque Nacional Do Iguacu oli kerrassaan upea paikka. Perjantain vietimme Brasilian puolella putouksia katsellen ja lauantaina suuntasimme Argentiinan puolelle katsomaan samoja putouksia hieman eri vinkkelistä. Reissumme oli hieman lyhyt, mutta taas kerran tuli huomattua, että myös pienessä ajassa ehtii hyvin paljon. Uskon, että aina ehtii juuri sen verran kuin tarvitsee ehtiä.

Matkustelu on antoisaa, mutta myös väsyttävää, joten tämä päivä onkin mennyt ihan vain kotosalla ja pääosin Suomeen päin skypetellen. Huomisen saan minäkin vielä levähtää, ja taas tiistaina hypätään sorvin ääreen. 

Suomessa on ilmeisesti ollut oikein onnistunut pääsiäiskeli, eikö vain? :) Toivottavasti teillä kaikilla on ollut onnistunut pitkä viikonloppu! Aurinkoa tulevaan viikkoon! - myös tänne mielellään, sillä viime päivinä on satanut, ja ilma on ollut pilvinen. 

Boa noite!

<3 Petra

Työkuulumisia

Ensimmäinen työviikko takana - lyhyt sellainen, sillä huomisen vietän yliopistolla ja perjantai onkin sitten pitkäperjantai, eli myös te siellä aloittelette pikku hiljaa pitkää viikonloppua, eikös vain? Minulla tuleva pikku loma pitää sisällään reissun Foz de Iguacuhun, johon lähden yhdessä muutaman muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Matka taittuu bussilla, jossa saammekin huomisesta illasta lähtien istua päälle 12h. Legal :) Jos haluatte saada etukäteistietoa paikasta jonne menemme, tsekatkaapa kuvia googlesta! Näyttää lupaavalta!

Tämä viikko on jo tähän mennessä ollut hyvin antoisa, mutta myös väsyttävä, tottakai. Työpäivä oli tänään jo huomattavasti helpompi kuin eilen, sillä tiesin jo hieman, millainen päivän kulku on ja mitä se pitää sisällään. Systeemi Cesmarissa menee kutakuinkin tällä kaavalla: 

Saavun työpaikalle yleensä 7.30, jonka jälkeen hyvin pian alkaa opettajien hartaus/rukoushetki koulun pihalla olevassa kirkossa/kappelissa. Kello 8 jälkeen saapuvat oppilaat, ja heidät ohjataan aivan ensimmäiseksi ruokalaan aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen kukin ryhmä siirtyy opettajansa johdolla luokkaan, ja tunnit voivat alkaa. Tunnit siis alkavat n. 8.45 ja ensimmäinen tauko on ennen klo. 10. Välitunti on mielestäni hyvin pitkä, ainakin lähemmäs 30 minuuttia. En tosin ole seurannut kelloa, joten en ihan tarkalleen tiedä kuinka aikataulut kulkevat. Tuntuu, että täällä hieman joustetaan ajoista tilanteesta riippuen. Tunnit siis jatkuvat n. klo. 10.30 ja jo klo. 11.30 oppilaat ohjataan koulun porteista ulos, eli heidän koulupäivä loppuu siihen. Kun oppilaat ovat lähteneet, on opettajien lounaan aika. Täytyy sanoa, että lounastarjonta yllätti minut hyvin positiivisella tavalla! Tarjolla on näinä päivinä ollut salaattia, hedelmää, riisiä, papukastiketta sekä jotain lihaa. Riisi & papukastike, Feijoada, on paikallinen ruoka, ja sitä on tarjolla päivittäin. Liharuokana oli tänään lasagnea, joka oli taivaallisen hyvää! 

Lounaan jälkeen opettajilla on tunnin tauko, jonka jokainen saa käyttää kuinka itse haluaa. Seuraavat oppilaat saapuvat kouluun klo. 13 jälkeen, ja tunnit starttaavat heti. Koulu loppuu klo. 17, ja siinä välissä on oppilaiden lounas, mutta en ihan tarkalleen tiedä milloin lounas on, sillä tänään koululla oli poikkeuksellinen aikataulu, ja oppilaat pääsivät jo klo. 15.45 kotiin. Jokatapauksessa, päivän kulku on suurinpiirtein tällainen. 

Ensimmäiset päiväni olen viettänyt musiikin tunneilla. Tähän mennessä tuntien meininki ei suuremmin ole poikennut Suomen tavoista - tänään kappaleena oli Smoke on the water, ja minä sain luvan opettaa alun kitarariffit oppilaille nokkahuilulla :) Niinpä siis istuimme ulkona soittelemassa kun muu bändi opetteli bassoa/rumpuja/syntikkaa luokassa. Oppilaat olivat hyvin innokkaita oppimaan, ja mitä enemmän heitä kannusti ja kehui, sitä ahkerammin he yrittivät lisää! 

Oppilaat ovat mahtavia portugalin kielen opettajia minulle. Tuntuu, että jo kahdessa päivässä kielitaitoni on karttunut enemmän kuin viime viikkoisilla yliopiston tunneilla! Näinhän se on, että uuden kielen oppii vain käyttämällä sitä. On ihanaa, kun välituntien aikana (jotka ovat hyvin pitkiä täällä) he kuljettavat minua koulun ympäristössä esitellen paikkoja, eläimiä, rakennuksia jne., ja opettavat tällä tavoin minulle uusia sanoja. He ovat hyvin kärsivällisiä ja osaavat selittää asiat erittäin ymmärrettävästi. Vaikka en välillä saakaan kiinni siitä, mitä he yrittävät sanoa, ei heidän kärsivällisyys lopu. On hyvin leppoisaa harjotella kieltä heidän kanssaan. En tosin ole jännittänyt yrittää puhua myös työkavereilleni, vaikka se onkin hyvin haastavaa. Sanoja sinne ja tänne - onneksi olen koittanut pitää huumorin mukana, ja keskustelut ovatkin hyvin hullunkurisia :) Olen kuitenkin tähän asti saanut selitettyä asiani ja tullut ymmärretyksi. Ja se on pääasia.

Seuraava työpäivä koittaakin vasta ensi tiistaina. Ensiviikolla tulen osallistumaan myös muille tunneille. Mielestäni onkin mukavaa, että saan vaihtelua päiviini ja tällä tavoin myös uusia kokemuksia muilta aihealueilta. 

Aurinkoa ja iloa teidän kaikkien pääsiäiseen! 

<3 Petra

Hammaslääkäri, Santa Catarina sekä ensimmäinen työpäivä

Hiphei! Viimeinkin maltan istahtaa alas ja alkaa kertaamaan viime päivien kuulumisia. Ajatuksenani heti alusta lähtien on ollut, etten vietä aikaa tietokoneen ääressä kovin paljoa, vaan käytän aikani kunnolla täällä elämiseen. Kun tähän istahtaa, livahtaa helposti tunti jos toinenkin. Nyt kuitenkin kuulumisia kunnolla! Otsikossa onkin jo hieman vihjeitä siitä, mitä tuleva kirjoitus pitää sisällään.

Aloitetaanpa viime perjantaista, jolloin pääsin/jouduin testaamaan paikallista hammaslääkäriä! Yksi hampaani alkoi kipuilemaan jo ennen saapumistani, ja halusin tarkastuttaa sen vaikka kipu olikin jo alkanut hellittämään. Niinpä matkustin Betsyn kanssa toiselle puolelle kaupunkia oikein mukavalle hammaslääkärille, joka totesi hampaani olevan täysin kunnossa. Tulipa sekin koettua ja huomattua, ettei täälläkään ollessa tarvitse stressata siitä, pääseekö tarvittaessa hoitoon, jos jotain hoidettavaa on. Hammas voi hyvin, ja tärkeinpänä: sain itse mielenrauhan :)

Perjantai-iltana host isäni, Fabio, saapui Sao Paulosta ja tapasimme viimein. Hän on myös oikein mukava ja miellyttävä persoona, niinkuin myös host äitini, Aline. Yötä kohden lähdimme ajamaan Santa Catarinaa kohti, jossa vietimme viikonlopun hotellissa. Matka oli sovittu jo ennen saapumistani, ja oli ihanaa, että he halusivat ottaa minut heti mukaansa. Santa Catarinassa olimme Rosa beachilla, joka oli kerrassaan aivan upea paikka. Matkan aikana tapasin myös Fabion sukulaisia, ja kaikki ottivat minut hyvin lämpimästi vastaan.

Kotituminen hotellihuoneeseen pitkän matkan jälkeen.

Valmiina uuteen päivään!

Grillailua.

Rosa Beach

Sain pitkästä aikaa kokea miten ihanaa on kiipeillä kivillä! 

Hox. koira :)

Sunnuntaina ehdimme vielä auringon alle.

Tänä aamuna nousin hyvin varhain ja lähdin jo kuuden jälkeen kulkemaan bussipysäkkiä kohti. Bussini kuljetti minut ensimmäisen työpäiväni pariin, joka ei tosin tänä päivänä kestänyt kuin kolme tuntia, sillä jo ennen puoltapäivää suuntaisin yliopistolle. Pääsin tänään tutustumaan projektini aamurutiineihin ja osallistuin ensimmäiselle musiikintunnille! Oppillaat harjoittelivat huomista esitystään varten ja täytyy sanoa, että pojat, jotka olivat iältään 8-11-vuotiaita, osasivat soittaa bändissä erittäin hyvin! Odotan mielenkiinnolla, millaisia esityksiä huomenna pääsenkään kuuntelemaan ja katselemaan.

Lapset olivat hyvin kiinnostuneita minusta ja tulivat rohkeasti juttelemaan tai kutsuivat luokseen. Ainoana esteenä (vielä) on kielimuuri, sillä he eivät puhu englantia lainkaan. Siitä huolimatta he juttelivat minulle kovasti, kyselivät kaikenlaista, johon en voinut vastata kuin että "en ymmärtänyt" tai myöntäillä vain :) Huomenna lähden taas ajoissa liikenteeseen, ja edessä on ensimmäinen täysi työpäivä 8-16.

Paljon on opittavaa edessä eikä auta muu kuin ottaa askel kerrallaan. Motivaatio portugalin kielen opiskeluun kasvaa kasvamistaan, sillä välillä on hieman rankkaa, kun en ymmärrä yhtään mitä ihmiset puhuvat, enkä pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla. Täytyy kuitenkin sanoa, että parempaa kielikylpyä ja oppimismahdollisuutta en voisi saada. Minä olen tullut vieraaseen maahan oppimaan paikallisesta elämästä ja kielestä, eikä toisinpäin. Kaikella tarkoituksensa - Aline nimittäin kysyi minulta, miksi valitsin Brasilian, ja portugalin kielen opiskelun. Täytyi myöntää, etten todellakaan tiennyt, etten pärjää täällä pelkällä englannin kielellä, jota alunperin tulin vahvistamaan. Minä en siis valinnut portugalin kieltä, vaan se valitsi minut. Edestäni löydän, sen tiedän.

Suoraan sanottuna koti-ikävää en ole potenut vielä juuri lainkaan, mutta unimaailmassa seikkailen jatkuvasti Suomessa ja tuttujen ihmisten luona. Aamuisin olen monesti aivan sekaisin siitä missä olen, sillä unet ovat niin todentuntuisia ja hyvin tapahtumarikkaita. Aamuisin saattaa olla myös vaikeampaa puhua toista kieltä, sillä vielä tähän mennessä uneni ovat olleet pääosin suomenkielisiä. Ehkä unet kuitenkin kertovat jonkinlaisesta ikävästä tuttuun ja turvalliseen, vaikka en sitä itse tiedostakaan.

On liikuttu kauniissa maisemissa, ja minua ympäröi päivittäin hyvin mielyttävät ympäristöt, mutta silti täytyy myöntää, että minun sielunmaisemani on valkoinen ja luminen tunturimaisema Lapissa. Eli jos jotain on hieman ikävä, niin sitä. Tai itseasiassa on aika paljonkin ikävä, pakko myöntää :)

Tiivistettynä vielä: kaikki hyvin, olo on onnellinen, ei tarvitse äiti huolehtia ;)

Beijos!

Viikko Porto Alegressa

Hehei! Näin vain on ensimmäinen viikko vierähtänyt läpi uusissa maisemissa. Viikkoon on kieltämättä mahtunut hirmuinen määrä uutta informaatiota ja uusia kokemuksia, mutta onneksi uutuuksien sulatteluun on myös jäänyt mukavasti aikaa. Pää ja keho työskentelee täysillä, minkä voi huomata esim. siitä, että unta riittää helposti 10 tuntia joka yö. 

Eilen kävimme järjestön työntekijän, Betsyn, kanssa tutustumassa tulevaan projektiini. Kyseessä on siis koulu, joka sijaitsee n. 45 minuutin matkan päässä kodistani ja on selvästi köyhemmällä alueella verrattuna omaan asuinalueeseeni. Ensivaikutelma oli varsin miellyttävä ja ihmiset vaikuttivat mukavilta. En osaa vielä(kään) kertoa tarkemmin tulevasta työnkuvastani, sillä ensiviikolla tulen luultavasti vierailemaan useilla tunneilla ja saan itse vaikuttaa siihen, mitä tahdon tehdä. Alustavaan suunnitelmaan kuului mahdollisimman paljon musiikintunteja pienemmille lapsille musiikinopettajan mukana sekä englanninkielen opetusta hieman vanhemmille oppilaille. Tuttuja puuhia siis, sillä olen itse toiminut opetustyössä viimeiset 2,5 vuotta. Onko se sitten kohtalo vai mikä, joka minua ohjaa aina musiikin ja nyt näköjään myös opettamisen pariin. Odotan työnalkua hyvin innolla, ja olen todella avoinna uusille näkökulmille ja tavoille, joihin tulen varmasti törmäämään tässä opetusympäristössä.

Tämän viikon alku on kulunut varsin leppoisasti. Päivät olen kulkenut kaupungilla tai yliopistolla ja illat olen kuluttanut portugalin/englannin kielen parissa. Minusta on ollut hyvä, että ensimmäinen viikko on ollut vapaampi ja rauhallisempi. Ajatukset tuntuvat kulkevan aivan erillä tavalla. On jännittävää huomata, että mieleen nousee mitä erikoisempia asioita liittyen omaan elämääni Suomessa. On totta, että kaukaa näkee paremmin lähelle. Ymmärrän nyt sen, kuinka ihmiset joskus haluavat ottaa etäisyyttä kaikkeen tuttuun ja turvalliseen ja lähtevät pois tutuista ympäristöistä. Minusta tuntuu jollain tavalla turvallisemmalta ja helpommalta käsitellä omaan Suomi-elämääni liittyviä asioita täältä käsin. Ehkä siksi, koska tiedän etten voi vaikuttaa niihin juuri nyt. Voin vain ajatella ja päästää ne taas menemään takertumatta niihin.

Tiesin jo ennen saapumistani, että tulen varmasti syventymään omaan itseeni entistä enemmän tämän kahdeksan kuukauden aikana. Rakastan itsetutkiskelua, oman sisäisen maailmani analysointia ja henkiseen kasvuun liittyviä asioita. Tämän viikon aikana olen jo ehtinyt käymään läpi monenmoiset ajatukset omaan itseeni liittyen. Monet asiat, joita olen ennen pitänyt hyvin itsestäänselvinä, tuntuvat nyt hieman kyseenalaisilta. Tuntuu siltä, niinkuin alkaisin pikku hiljaa puhdistautumaan niistä asioista, asenteista, ajatuksista jne., jotka eivät enää palvele minua. Halu olla täydesti Se Petra, joka todella olen, kasvaa kasvamistaan. On jännittävää nähdä, millaisia eväitä minulla on matkassani kun palaan.

Nautin yksinolosta ja yksin liikkumisesta täällä yllättävän paljon. Tänään nautin päivästäni kaupungilla ja hoidin asioita ensimmäistä kertaa yksin. Kävin lounastamassa jo tutuksi tulleessa buffet-ravintolassa, jossa on varsin kattava tarjonta ja joka on myös hyvin edullinen Suomeen nähden (n. 6e). Istahdin syömään ja sain lounaani ajaksi mukavaa juttuseuraa täysin tuntemattomasta naisesta ja miehestä (jotka hekin olivat toisilleen tuntemattomia). He osasivat englantia vain muutamia sanoja, ja minä portugalia tuskin ollenkaan. Se ei tosin ollut ongelma, sillä saimme varsin iloisen hetken aikaan niillä muutamilla sanoilla ja suurilla eleillä :) Jatkoin päivääni onnistuneen lounaan jälkeen hyvillä mielin!

On paljon paljon asioita joita tulen vielä käsittelemään, ja jakamaan myös teille. Ja niin - jos teillä jollakulla on jotain, josta haluaisitte tietää liittyen Brasiliaan, Porto Alegreen tms, laittakaa toki toiveita kommentteina. Vastaan oikein mielelläni!

Kaikki hyvin, tudo bem :) 

<3 Petra

Lauantai täynnä lämpöä

Lämpöiset lauantaiterkut! Vilkaisin tuossa peiliin, ja niin näytti olevan niska kauniin punainen. Tosiaan, lämpöä riittää ja pari viimeistä päivää onkin tullut kuljettua auringon alla. Minun mielestä vähempikin lämpö riittäisi, mutta en valita, sillä muistan kyllä ne aamut Sallan perällä, kun käynnistelin autoa -30 asteen pakkasessa.. Pieni kuumuus ei siis vaihteeksi tee ollenkaan pahaa :)

Ensimmäisiin päiviini täällä on kuulunut tutustumista kaupunkiin, käytännönasioiden hoitelua (viisumiasiat, sim-kortti jne..) ja valmistautumista tulevaan työhöni, joka nyt on ollut lähinnä henkistä valmistautumista, sillä varsinaisesta työnkuvasta ei vielä ole tietoa. Järjestön työntekijöiden kanssa olemme keskustelleet paljon ja mietimme erilaisia ratkaisumalleja mahdollisiin ongelmatilanteisiin, sekä kertasin omia odotuksiani tulevalle ajalleni. Tokihan omiin odotuksiini kuuluvat perusjutut, kuten kielitaidon parantaminen, uuteen kulttuuriin sopeutuminen, työn hoitaminen parhaalla mahdollisella tavalla ja tietysti oma itsenäinen pärjääminen. Keskusteluissamme tuli kuitenkin esille se, että välttämättä ne asiat ja odotukset joita pidän nyt tärkeänä, eivät loppujen lopuksi olekaan niitä tärkeimpiä asioita, joita tästä ajasta jää käteen. Ne asiat, jotka nousevat tärkeiksi, selviävät vasta jälkeen päin.

Tämä päivä kului turistikierron, veneretken ja muiden kuten sotamuseon(?), kuvataidegallerian ja kirkon kiertelyn merkeissä. Päivä oli varsin iloinen ja antoisa!

Kotimatkalla oli päivä jo kummasti hämärtynyt.


Päivät on täynnä hetkiä, joissa tajuaa yhtäkkiä elävänsä parhaillaan unelmaansa todeksi. Päivät on täynnä hetkiä, joita ei voi kameralla ikuistaa ja joita mitkään sanat eivät riitä kertomaan. Ne hetket kuuluu elää täydesti juuri sillä hetkellä ja tallentaa elävinä omaan sydämeensä. 

Koska sieltä niitä ei voi kukaan koskaan poistaa.

<3