Aurinko paistaa taas!

Hellurei, pitkästä aikaa! Lopetan hiljaiselon juuri nyt tähän ja kerron teille hieman, kuinka viimeiset kaksi viikkoa ovat sujuneet. Kuten otsikosta voi päätellä, sää ja mieliala ovat molemmat olleet pilvisen, sateisen ja (sää varsinkin!) kylmän puolella, mutta tänään pitkästä aikaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Aurinko!

Syksy on saapunut ja kylmyys sen mukana. Ja kylmällä tarkoitan ihan oikeasti kylmää. Suomenoloihin verrattuna sää on varsin lämmin, mutta syynä siihen, miksi minua on palellut kovasti, on varsinkin se ettei taloissa ole sisällä sen kummempaa lämmitystä, ja yöllä lämpötila on varmasti pitkälti alle +10 asteen. Siispä nukkumaan ei enää mennäkään ihan hepposissa vermeissä, vaan olenkin pukeutunut oikein kunnolla ja napannut vielä päälleni usemman peiton. Viimeviikonloppuna varustauduin yöhön pyjaman, fleecen, sukkien, säärystimien, makuupussin sekä kolmen peiton voimin: ja palelin siitä huolimatta.

Viimeisen kahden viikon aikana tuntui, että niin kielen oppiminen kuin myös kaikki muukin olisi pysähtynyt. En kahteen viikkoon puhunut portugalia juuri sanakaan, ymmärtäminenkin tuntui haasteelliselta ja olo oli jatkuvasti väsähtänyt, eikä niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Mietin paljon, mitä haluan täällä ollessani kokea, pitäisikö minun olla enemmän menossa, olla sosiaalisempi ja hankkia aktiivisemmin ystäviä, kuinka käytän aikani parhaalla mahdollisella tavalla jne jne... Kulutin siis voimiani täysin turhien asioiden stressaamiseen. Niin helposti uppoutuu maailmaan, jota luulee vain ja ainoastaan itse hallitsevansa. Vaan kun asia ei olekaan niin. Kuinka usein asiat ovat elämässäni oikeasti menneet niin kuin olen oman pääni sisällä niitä suunnitellut? Olenko hakemalla hakenut elämäni tärkeimmät ystävät? Kuinka tarkasti olen elämäni parhaimmat hetket etukäteen suunnitellut? Niin... Asiat vain tulevat eteen. Parhaimmat asiat tapahtuvat yleensä yllättäen ja suunnittelematta. Tärkeiksi muodostuneet ystävyyssuhteet ovat rakentuneet kuin itsestään, sen kummemmin ponnistelematta. Kun sain näistä ajatuksista kiinni ja ryhdyin taas uudestaan luottamaan elämään ja sen ihmeelliseen voimaan, oloni helpottui kummasti. Siihen tarvitsin syvää pohdiskelua ja ihmisen sieltä kaukaa Suomesta, joka lausui juuri oikeita sanoja, juuri oikeaan aikaan :) você é tão querido! <3

Pysäkin jälkeen kulku lähtikin sujumaan entistä vauhdikkaammin - tuntuu, että kahden päivän aikana kielitaito on taas karttunut hurjasti ja varsinkin työn parissa viihtyminen lisääntynyt paljon. Turhaan eivät ole myöskään hiljaisemmat kaudet ja pysähtyneisyys, sillä oppimista tapahtuu kokoajan ja pääkoppa tarvitsee aikaa myös sulattelulle. Välillä maltti ei vain meinaa riittää, kun näkyviä tuloksia ei ole saatavilla.
Työajoissa tein sen verran muutoksia, että työskentelenkin tästä lähtien vain tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina, ja maanantain sekä torstain vietän ainostaan yliopistolla. Tuntui sittenkin paremmalta siirtää maanantaiaamun kolme tuntia ti, ke ja pe päivien perään, joten työaikani on nyt näinä päivinä tunnin enemmän, eli 8-17. Minulle se siis tarkoittaa 7-18, sillä työmatkaani kuluu aikaa miltei tunti. Illalla meinaa hitusen olla väsynyt olo, mutta vain hyvällä tavalla.

Työntouhussa

Huomenna on jälleen torstai (!) ja viikon paras aamu, sillä aikaisten aamujen keskelle saan yhden päivän jolloin voin nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Yliopistolla on sujunut erittäin mukavasti, sillä iso ryhmämme jaettiin kahtia ja pääsin samalla toisen opettajan opetukseen, ja hän on ihana ihminen! Oppiminen on tehostunut ja tunneille on todella kiva mennä. Basico 1, eli portugalin kielen ensimmäinen kurssi loppuu heinäkuussa, eli jäljellä on enää muutamia viikkoja. Vaan eipä ole opiskelut vielä sitten opiskeltu, sillä jatkan vapaaehtoisesti seuraavaan kurssiin, sillä koen tämän mahdollisuuden erittäin hyödylliseksi ja minulle varsin mieluisaksi puuhaksi!

Koti-ikävää lievittämään/lisäämään :)

                                                                                                                                                       
Taidanpa alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa unille, eli vaatteita kasaan ja peitoista kunnon pesä, jonne saan käpertyä hyvillä mielin ja kiitollisena ihanasta ja aurinkoisesta päivästä! Boa noite!


<3 Petra

Viikonlopun hetkiä

Iltaa! Viikonloppu vierähti mukavasti, ja piti sisällään monia iloisia hetkiä. Tältä näytti minun viikonloppuni!

Lauantaina:

Ryhdyin kuskiksi..

Vietin ainutlaatuista aikaa ystävän kanssa..

Kuljin liikenteen mukana..

Iloitsin päivästä!

Sunnuntaina:

Nautin mukavasta seurasta..

Tutustuin uusiin paikkoihin..

..joihin turistibussi meidät kuljetti...

Olin iloinen auringon tullessa esiin...

Ihailin maisemia...

Ajattelin, jospa innostuisin seuraamaan jalkapalloa ensi kuussa...

Tänä iltana painan pääni tyynyyn kiitollisena siitä, että elän juuri tällaista elämää.

<3 Petra

Ajatuksia arjesta

Heissulivei! Näin vain on yksi viikko taas selätetty, ja enää en voikaan vastata kysymykseen, "kauanko aiot Brasiliassa viipyä", että 8 kuukautta, sillä tällä hetkellä vastaus on 6,5 kuukautta. Hupenee hupenee. Vauhti vain tuntuu kiihtyvän sitä mukaan mitä tutummaksi arki alkaa käymään.

Kolikon kääntöpuolikin alkaa paljastumaan pikku hiljaa, jota jo hieman odottelinkin. Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen matalavireinen viikko, ja olen viikon aikana pohtinut monenlaisia asioita tämän hetkiseen arkeen liittyen. Arki sana on monelle ihmisille hieman negatiivis-sävytteinen, sillä monet ajattelevat arjen olevan pakkopullaa, raatamista töissä, kiirettä, univelkaa ja ennen kaikkea seuraavan viikonlopun tai loman odottelua. Eletään sitä kuuluisaa "sitten kun" -elämää. Myönnän, olen itsekin syyllistynyt tähän, mutta olen tietoisesti jo kauan muistutellut itselleni, ettei elämä ala sitten joskus vaan se on nyt.

Sehän se sitten ärsyttääkin ihmismieltä, kun tajuaa, että on aivan turha odotella onnen ja ilon tulevan ulkopuolelta. Maailmahan on neutraali ja asiat ympärillämme ovat täysin neutraaleja. Me itse väritämme sen kuvan, jonka maailmastamme saamme, joten voimme vain itse vaikuttaa siihen ovatko värit tänään kirkkaat vai harmaat. Minä valitsin alkuviikosta harmaat värit. Eipä se ollut mukavaa katseltavaa, joten otinpa pensselin omaan kätöseen ja muutin väritystä kirkkaammaksi. Parantui kummasti. Ihmetyttää, miksi sitä ylipäänsä käyttää huonoja värejä...

Alkuhuuma alkaa tasoittumaan ja todellinen arkielämä paljastuu uutuuden alta. Se on ok minulle, ja osasin sitä odottaa. Tokihan se tuo mukanaan monenlaisia tunteita ja turhautumista, kun tajuaa että kyllä, näin se elämä vain on samanlaista täällä niinkuin Suomessakin. Arki rullaa ja siihen kuuluvat hyvin pitkälti samat rutiinit. Monelle ajatus ulkomailla olemisesta tuo mieleen jokapäiväisen auringonpaisteen, hyväntuuliset ihmiset, rannat ja ravintolat, pimeät ja lämpöiset illat... Ja kyllä, sitähän se on kun ollaan lomamatkalla. Nyt olen kuitenkin elämässä tavallista arkeani täällä, ja se on miltei täysin verrattavissa elämääni Suomessa muutama kuukausi takaperin: herään aamulla aikaisin, lähden töihin, vietän päiväni töissä, palaan kotiin ja menen nukkumaan. Lyhykäisyydessään näin. Tottakai päivän sisältö vaihtelee riippuen siitä, millaiset värikynät ovat matkassa, ja siksi olenkin ajatellut heittää huonot värit roskiin.

Tätä tämä nyt sitten on. Ja kun pysähtyy oikeasti miettimään omaa elämää tällä hetkellä, niin onhan tämä loppujen lopuksi aivan mieletöntä . Elän juuri nyt sitä unelmaa, josta unelmoin miltei joka ilta ennen kuin nukahdin. Ja sitten sitä tulee mietittyä, että hohhoijjaa, tulispa jotain mukavaa tähän elämään... Voi minua :)

Mutta tosiaan, viikko hurahti aivan ennätys nopeasti ja nyt taas hengähdetään pari päivää. Asunto on jälleen minun ja koirien hallussa, kun host motherini lähti Sao Pauloon. Aion nukkua pitkään, latautua, ja viettää ainutlaatuista ja ilontäytteistä aikaa ystävieni kera - elää siis normaalia arkeani, ja päätän olla maailman onnellisin!

Ollaan onnellisia!

<3 Petra

Kuluneen viikon kuulumisia

Tervehdys! Lupailin alkuviikosta että päivittelen työkuulumisia myöhemmin tällä viikolla, joten käännetäänpä katseet takaisin kuluneeseen viikkoon, joka itseasiassa taisi olla ensimmäinen normaali työviikko ilman ylimääräisiä vapaapäiviä.

Aiemmin kerroin hieman työpäivieni kulusta ja siitä, kuinka asiat Cesmarissa hoidetaan. Tällä viikolla olen työskennellyt maanantai-aamuna sekä keskiviikkona musiikinopettajan mukana, tiistaina pienten lasten opettajan kanssa sekä perjantaina tietotekniikkapuolella. Ohjaajani kanssa sovimme, että aluksi vietän aikaa eri luokissa, mutta myöhemmin saan itse päättää, minkä ryhmän mukana haluan kulkea. Tällä hetkellä parhaimmalta on tuntunut pienten lasten ryhmä, joka sinänsä yllätti minut, sillä olen yleensä viihtynyt isompien lasten kanssa. Pienten lasten kanssa askartelimme äitienpäiväkortteja, sillä myös täällä vietetään huomenna äitienpäivää. Tekemistä riitti, ja päivä kului erittäin nopeasti. Musiikintunnit ovat olleet myös ihan ok, mutta yleensä lopetamme varsinaisen soittamisen hyvin ajoissa, ja loppuajan lapset saavat tehdä mitä tykkäävät, ja useimmiten suurinosa porukasta haluaa pelata jalkapalloa tai kuljeskella ulkona. Tietotekniikkapuolella en tällä viikolla sinänsä varsinaisesti työskennellyt, sillä perjantai-aamuna lähdimme yliopistolle jonkinlaisille tietotekniikkapäiville, jossa vietimmekin koko aamupäivän. Perjantai olikin minulla lyhyt päivä, sillä lähdin jo lounaan jälkeen keskustaan hakemaan bussikorttiani ja tapaamaan järjestön yhteyshenkilöäni sekä muita vapaaehtoisia.

Tällaisessa ympäristössä päivät viettelen:

Otin kuvat lounastauolla, jolloin aamun oppilaat olivat jo lähteneet ja iltapäivän oppilaat olivat vasta tulossa.

Kaikinpuolin työpaikka tuntuu mukavalta ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Kaikki työntekijät eivät ole kummemmin ottaneet minuun kontaktia, jonka luulen johtuvan yhteisen kielen puuttumisesta. Monet ovat jo kuitenkin uskaltautuneet juttelemaan minulle ja joukosta on löytynyt oikein ihania persoonia. En malta odottaa että pääsen kunnolla juttelemaan heidän kanssaan, sillä monien kanssa koen jo nyt hyvää yhteyttä.

Työasioista vapaa-aikaan ja tähän päivään, jota vietin kaupungilla hyvässä seurassa lounaan ja kiertelyn merkeissä. Host perheeni lähti eilen iltana reissuun, ja minä päätin jäädä (kerrankin) kotiin, sillä niinkuin kerroin, reissuja on tähän mennessä riittänyt ja tulee varmasti vielä riittämään. Olenkin nauttinut yksinolosta, sillä kaipaan aikaa myös ihan vain itselleni.

Tältä elämä näytti tänä päivänä:

Valokuvanäyttelyä...

Ihania ystäviä...

Kaupungin vilskettä...

Auringonlaskun ihailua...

Iloa, valoa ja hyvää oloa! 

Kulunut viikko on ollut hyvä viikko :) Tapahtumarikas; paljon uusia ajatuksia ja oivalluksia, mukavia hetkiä, kielitaidon karttumista... Joskus pelkästään yhteen päivään on mahtunut äärimmäisen monia asioita ja kokemuksia. Kaikkea on vaikea pukea sanoiksi, eikä varmaan tarvitsekaan.

Aiemmin viikolla laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni julkiseen jakoon muutaman videon vuodentakaisesta konsertistani Sallassa, sillä viimeviikon reissullani Uruguayssa ymmärsin taas kerran sen, että lahjakkuudet, olivatpa ne mitä hyvänsä, on annettu meille, jotta käyttäisimme niitä muiden ihmisten ja koko maailman hyväksi. Uskon, että tiedot ja taidot on annettu meille tarkoituksesta ja juuri siksi, että jakaisimme niitä eteenpäin. Jaetaanpa siis lisää!

https://www.youtube.com/watch?v=u66SPglD1qE

<3 Petra

Uruguay

Hellurei! Jälleen kerran uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin antoisan Uruguayn reissun jälkeen. Viime viikko oli lyhyt kolmen päivän työviikko, ja pitkän viikonlopun kunniaksi hyppäsimme jälleen kerran bussiin ja suuntasimme tällä kertaa Uruguayta kohti. Reissuja on riittänyt, sillä 3/5 viikonlopusta olen ollut tien päällä!

Viime keskiviikko iltana matkaan lähti bussillinen innokkaita reissaajia. Joukkoon kuului ihmisiä Porto Alegresta, Meksikosta, Kolumbiasta, Costa Ricasta ja minä Suomesta. Porukkamme oli hyvin kirjava, ja pääosin ihmiset olivat nuoria ja useimmat opiskelijoita. Bussi starttasi klo. 22 ja matka kuluikin kätevästi nukkumatin kanssa seurustellen.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Uruguayn Montevideo.

Montevideossa vietimme kaksi yötä hostellissa (to-la), ja ehdimme hyvin tutustua kaupunkiin. 

Sää oli torstaina varsin syksyinen ja viileä

Vapaapäivän vuoksi kaupunki ammotti tyhjyyttään

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja....

...heittää hiukset sekaisin :)

Haluaisin tietää mitä tuolla oikein tapahtuu...

Perjantaina sää suosi ja vuokrasimme pyörät heti aamusta. Rantamaisemissa pyöräileminen oli ihanaa!

Lauantaina suuntasimme Punta Del Esteen. Matkan varrella pääsimme nauttimaan upeista maisemista, kun bussimme kiersi paikan, jonka nimeä en muista, kautta. Korkealle mentiin ja näköalat olivat varsin miellyttävä.

Ei niin luotettavalta näyttävä tuolihissi

Bussista

Ja sitten Punta Del Esteen, joka jätti kyllä hyvän vaikutelman - minun mieleeni paremman kuin Montevideo. 

Koura

Kaikin puolin reissu oli hyvin antoisa vaikka allekirjoitankin sanonnan "reissussa rähjääntyy", sillä tokihan matkailu on myös kuluttavaa, ja välillä kysytään malttia sekä hermoja todenteolla. Tällä hetkellä väsymystä lisää tietenkin se, kun kommunikointi tapahtuu muulla kuin omalla äidinkielellä, ja tämän(kin) reissun aikana pääosin portugaliksi, sillä englanninkielen taitajat olivat hyvin vähissä. Pikku hiljaa kieli alkaa käymään entistä tutummaksi, ja normaalit arkikeskustelut alkavat (ajoittain) sujua ihan mukavasti. Ymmärrän jo hyvin paljon, mutta puheentuottaminen on vielä hieman ongelmallista. Riippuu hyvin paljon tilanteesta ja siitä, kenen kanssa keskustelee, sillä tokihan ihmisten ääntäminen, slangi ja tapa puhua ovat erilaisia, ja toiset ovat kärsivällisempiä tuottamaan puhetta hitaasti ja yksinkertaisesti. 

Arkielämä alkaa myös käymään päivä päivältä tutummaksi ja asiat helpottuvat koko ajan. On vain siedettävä hankalia hetkiä ja uskottava siihen, että parempaa kohti mennään kaikenaikaa, lähinnä siis kielen osaamisen kanssa, sillä muuten kaikki sujuu varsin mukavasti ja arki on aivan yhtä normaalia täällä kuin Suomessakin. 

Ensimmäinen kuukausi on nyt takana päin ja seitsemän edessä. Ajantaju vaihtelee melkeinpä päivittäin, sillä välillä tuntuu, että aika kuluu mielettömän nopeasti ja välillä taas tuntuu, että joulukuun alkuun on mielettömän pitkä aika. Pitkältä aika tuntuu silloin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan Suomen suuntaan ja kaikkeen tulevaan. Onneksi olen aika hyvin saanut pidettyä mieleni hallinassa, ja koittanut keskittyä vain käsillä olevaan ainutlaatuiseen hetkeen.

Työkuulumisia lupaan kertoa loppuviikosta! Tchau! 

<3 Petra