Ilonpitoa ja sairastelua

Bom dia! Kulunut viikko oli niin vauhdikas, että keho laittoi lauantai-iltana stopin päälle ja ilmoitti, että seuraava päivä makoillaan sängyssä. Käskystä. Eipä se kuitenkaan mieltä paljoa masentanut, vaikka suunnitelmissa olikin viimeinen MM-kisojen Fan fest ja muuta mukavaa ystävien parissa. Joskus kuitenkin se mitä haluaa ei vastaa sitä mitä oikeasti tarvitsee.

Palaillaanpa kuitenkin viime viikkoon ja kaikkiin niihin ihaniin hetkiin ja kohtaamisiin, joita viikko piti sisällään. Maanantai piti sisällään monia ihania uutisia, kuten mm. sen, että alle kuukauden päästä saan tuulahduksen Suomen Lapista, kun toinen suomalainen vapaaehtoinen saapuu Porto Alegreen, ja vieläpä samaan projektiin kanssani!! Tervetuloa, sinua kovasti jo odotellaan ;) Loppujen lopuksi meitä vapaaehtoisia on täällä niin kovin vähän, ja siitä syystä varsinaista vertaistukea ei ole ollut kovasti tarjolla. Siksi onkin aivan mahtavaa saada seuraa, ja vieläpä omasta kotimaasta.

Brasilian matsin takia tiistai oli jälleen kerran lyhyt päivä töissä, joten vapaan iltapäivän ansiosta suuntasimme ystäväni kanssa Fan festiin katsomaan peliä. Peli ei mennyt ihan nappiin, mutta kannustus oli kohdallaan, niin kuin näkyy!

Keskiviikkona suuntasimme työporukan kanssa töiden jälkeen keskustaan paikkaan nimeltä Parque da harmonia, jossa grillasimme, katsoimme gaucho-esityksiä, tanssimme ja nautiskelimme. Täytyy sanoa, että työyhteisömme on aivan paras!

Vain pieni osa koko porukasta

Perjantaina vietimme koko päivän ICYE:n toimistolla muiden vapaaehtoisten kanssa, sillä kaksi heistä palaa kotiin pian ja päivä oli heille ns. lopputapaaminen. Minulle se oli "puolenvälintapaaminen" sillä kyllä, puoliväli alkaa uhkaavasti jo häämöttää. Päivän aikana juttelimme kokemuksistamme, teimme pieniä tehtäviä ja lounastimme yhdessä. 

Yksi tehtävistämme oli muotoilla savesta kokemuksiamme kuvaavia asioita. Tässä minun luomukseni. Yritin siis kuvata (huom. yritin) uusia ihmisiä, iloa, rakkautta, halua oppia ja opiskella, ja tuo kaikista reunimmainen oikealla kuvaa Suomea... Siitä saatiinkin parhaat naurut, sillä se kuulemma näytti enemmänkin pihviltä tai venähtäneeltä sydämeltä...

Illalla jatkoille matkaamme alueelle nimeltä Cidade Baixa, jossa sijaitsee suurinosa baareista ja ravintoloista. Siellä tapasimme myös uusia vapaaehtoisia, jotka saapuivat tänne viime viikolla. He ovat lyhyemmän ajan vapaaehtoisia ja viipyvät täällä vain muutaman kuukauden. Seuraamme liittyi myös muita ystäviä, ja ilta oli oikein mukava! 

Harmitti kovasti poistua paikalta aikaisin, sillä minua odotti herätys klo. 6 lauantaiaamuna, koska työpaikallamme pidettiin juhla, Festa Julina. Paikka oli täynnä ihmisiä, ja tarjolla oli monenlaista aktiviteettia ja paljon hyvää ruokaa. Minä sain kunnian esiintyä ensimmäistä kertaa täällä opettajien- ja myös oppilaiden bändin solistina. Mikä ilo <3 

Ja kaiken tämän jälkeen iski flunssa. Aika perusmeno, eikö. Keho kyllä toimii hienosti, sillä ei todellakaan olisi ollut mukavaa sairastua viikolla, ja varsinkaan ennen esiintymistä. Nyt on hyvä aika hieman hiljennellä vauhtia :)

Olen kyllä elänyt viime päivät todellisessa kiitollisuusryöpyssä, ja todennut, että nyt on koko Petra saapunut Brasiliaan. Enää ei ajatukset harhaile päivittäin Suomeen, enää ei tunnu päivittäistä ikävöintiä ja ehkä tärkeinpänä: enää en tunne, että elämäni on vain ja ainoastaan Suomessa. Nyt se on myös täällä, ja kauhulla jo mielessä käy myös se, että tämä kaikki täällä on vain väliaikaista. Niin kuin kyllä kaikki elämässä.

Kielen osaaminen kehittyy aivan huimaa vauhtia, ja ensimmäistä kertaa mm. järjestöllä hoidimme keskustelut pääosin portugaliksi. Se on ehkä se kaikkein suurin lahja, joka minulle täältä jää käteen, uusi kieli. Ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän on motivaatiota oppia aina vain lisää. Vaikka alku olikin haastava ja siedettävää riitti, kannatti hyvää kuitenkin odottaa. 

Kyllä tässä vaan aikalailla onnellisena ollaan.

<3 Petra