Heissulivei! Näin vain on yksi viikko taas selätetty, ja enää en voikaan vastata kysymykseen, "kauanko aiot Brasiliassa viipyä", että 8 kuukautta, sillä tällä hetkellä vastaus on 6,5 kuukautta. Hupenee hupenee. Vauhti vain tuntuu kiihtyvän sitä mukaan mitä tutummaksi arki alkaa käymään.
Kolikon kääntöpuolikin alkaa paljastumaan pikku hiljaa, jota jo hieman odottelinkin. Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen matalavireinen viikko, ja olen viikon aikana pohtinut monenlaisia asioita tämän hetkiseen arkeen liittyen. Arki sana on monelle ihmisille hieman negatiivis-sävytteinen, sillä monet ajattelevat arjen olevan pakkopullaa, raatamista töissä, kiirettä, univelkaa ja ennen kaikkea seuraavan viikonlopun tai loman odottelua. Eletään sitä kuuluisaa "sitten kun" -elämää. Myönnän, olen itsekin syyllistynyt tähän, mutta olen tietoisesti jo kauan muistutellut itselleni, ettei elämä ala sitten joskus vaan se on nyt.
Sehän se sitten ärsyttääkin ihmismieltä, kun tajuaa, että on aivan turha odotella onnen ja ilon tulevan ulkopuolelta. Maailmahan on neutraali ja asiat ympärillämme ovat täysin neutraaleja. Me itse väritämme sen kuvan, jonka maailmastamme saamme, joten voimme vain itse vaikuttaa siihen ovatko värit tänään kirkkaat vai harmaat. Minä valitsin alkuviikosta harmaat värit. Eipä se ollut mukavaa katseltavaa, joten otinpa pensselin omaan kätöseen ja muutin väritystä kirkkaammaksi. Parantui kummasti. Ihmetyttää, miksi sitä ylipäänsä käyttää huonoja värejä...
Alkuhuuma alkaa tasoittumaan ja todellinen arkielämä paljastuu uutuuden alta. Se on ok minulle, ja osasin sitä odottaa. Tokihan se tuo mukanaan monenlaisia tunteita ja turhautumista, kun tajuaa että kyllä, näin se elämä vain on samanlaista täällä niinkuin Suomessakin. Arki rullaa ja siihen kuuluvat hyvin pitkälti samat rutiinit. Monelle ajatus ulkomailla olemisesta tuo mieleen jokapäiväisen auringonpaisteen, hyväntuuliset ihmiset, rannat ja ravintolat, pimeät ja lämpöiset illat... Ja kyllä, sitähän se on kun ollaan lomamatkalla. Nyt olen kuitenkin elämässä tavallista arkeani täällä, ja se on miltei täysin verrattavissa elämääni Suomessa muutama kuukausi takaperin: herään aamulla aikaisin, lähden töihin, vietän päiväni töissä, palaan kotiin ja menen nukkumaan. Lyhykäisyydessään näin. Tottakai päivän sisältö vaihtelee riippuen siitä, millaiset värikynät ovat matkassa, ja siksi olenkin ajatellut heittää huonot värit roskiin.
Tätä tämä nyt sitten on. Ja kun pysähtyy oikeasti miettimään omaa elämää tällä hetkellä, niin onhan tämä loppujen lopuksi aivan mieletöntä . Elän juuri nyt sitä unelmaa, josta unelmoin miltei joka ilta ennen kuin nukahdin. Ja sitten sitä tulee mietittyä, että hohhoijjaa, tulispa jotain mukavaa tähän elämään... Voi minua :)
Mutta tosiaan, viikko hurahti aivan ennätys nopeasti ja nyt taas hengähdetään pari päivää. Asunto on jälleen minun ja koirien hallussa, kun host motherini lähti Sao Pauloon. Aion nukkua pitkään, latautua, ja viettää ainutlaatuista ja ilontäytteistä aikaa ystävieni kera - elää siis normaalia arkeani, ja päätän olla maailman onnellisin!
Ollaan onnellisia!
<3 Petra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti