Aurinko paistaa taas!

Hellurei, pitkästä aikaa! Lopetan hiljaiselon juuri nyt tähän ja kerron teille hieman, kuinka viimeiset kaksi viikkoa ovat sujuneet. Kuten otsikosta voi päätellä, sää ja mieliala ovat molemmat olleet pilvisen, sateisen ja (sää varsinkin!) kylmän puolella, mutta tänään pitkästä aikaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Aurinko!

Syksy on saapunut ja kylmyys sen mukana. Ja kylmällä tarkoitan ihan oikeasti kylmää. Suomenoloihin verrattuna sää on varsin lämmin, mutta syynä siihen, miksi minua on palellut kovasti, on varsinkin se ettei taloissa ole sisällä sen kummempaa lämmitystä, ja yöllä lämpötila on varmasti pitkälti alle +10 asteen. Siispä nukkumaan ei enää mennäkään ihan hepposissa vermeissä, vaan olenkin pukeutunut oikein kunnolla ja napannut vielä päälleni usemman peiton. Viimeviikonloppuna varustauduin yöhön pyjaman, fleecen, sukkien, säärystimien, makuupussin sekä kolmen peiton voimin: ja palelin siitä huolimatta.

Viimeisen kahden viikon aikana tuntui, että niin kielen oppiminen kuin myös kaikki muukin olisi pysähtynyt. En kahteen viikkoon puhunut portugalia juuri sanakaan, ymmärtäminenkin tuntui haasteelliselta ja olo oli jatkuvasti väsähtänyt, eikä niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Mietin paljon, mitä haluan täällä ollessani kokea, pitäisikö minun olla enemmän menossa, olla sosiaalisempi ja hankkia aktiivisemmin ystäviä, kuinka käytän aikani parhaalla mahdollisella tavalla jne jne... Kulutin siis voimiani täysin turhien asioiden stressaamiseen. Niin helposti uppoutuu maailmaan, jota luulee vain ja ainoastaan itse hallitsevansa. Vaan kun asia ei olekaan niin. Kuinka usein asiat ovat elämässäni oikeasti menneet niin kuin olen oman pääni sisällä niitä suunnitellut? Olenko hakemalla hakenut elämäni tärkeimmät ystävät? Kuinka tarkasti olen elämäni parhaimmat hetket etukäteen suunnitellut? Niin... Asiat vain tulevat eteen. Parhaimmat asiat tapahtuvat yleensä yllättäen ja suunnittelematta. Tärkeiksi muodostuneet ystävyyssuhteet ovat rakentuneet kuin itsestään, sen kummemmin ponnistelematta. Kun sain näistä ajatuksista kiinni ja ryhdyin taas uudestaan luottamaan elämään ja sen ihmeelliseen voimaan, oloni helpottui kummasti. Siihen tarvitsin syvää pohdiskelua ja ihmisen sieltä kaukaa Suomesta, joka lausui juuri oikeita sanoja, juuri oikeaan aikaan :) você é tão querido! <3

Pysäkin jälkeen kulku lähtikin sujumaan entistä vauhdikkaammin - tuntuu, että kahden päivän aikana kielitaito on taas karttunut hurjasti ja varsinkin työn parissa viihtyminen lisääntynyt paljon. Turhaan eivät ole myöskään hiljaisemmat kaudet ja pysähtyneisyys, sillä oppimista tapahtuu kokoajan ja pääkoppa tarvitsee aikaa myös sulattelulle. Välillä maltti ei vain meinaa riittää, kun näkyviä tuloksia ei ole saatavilla.
Työajoissa tein sen verran muutoksia, että työskentelenkin tästä lähtien vain tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina, ja maanantain sekä torstain vietän ainostaan yliopistolla. Tuntui sittenkin paremmalta siirtää maanantaiaamun kolme tuntia ti, ke ja pe päivien perään, joten työaikani on nyt näinä päivinä tunnin enemmän, eli 8-17. Minulle se siis tarkoittaa 7-18, sillä työmatkaani kuluu aikaa miltei tunti. Illalla meinaa hitusen olla väsynyt olo, mutta vain hyvällä tavalla.

Työntouhussa

Huomenna on jälleen torstai (!) ja viikon paras aamu, sillä aikaisten aamujen keskelle saan yhden päivän jolloin voin nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Yliopistolla on sujunut erittäin mukavasti, sillä iso ryhmämme jaettiin kahtia ja pääsin samalla toisen opettajan opetukseen, ja hän on ihana ihminen! Oppiminen on tehostunut ja tunneille on todella kiva mennä. Basico 1, eli portugalin kielen ensimmäinen kurssi loppuu heinäkuussa, eli jäljellä on enää muutamia viikkoja. Vaan eipä ole opiskelut vielä sitten opiskeltu, sillä jatkan vapaaehtoisesti seuraavaan kurssiin, sillä koen tämän mahdollisuuden erittäin hyödylliseksi ja minulle varsin mieluisaksi puuhaksi!

Koti-ikävää lievittämään/lisäämään :)

                                                                                                                                                       
Taidanpa alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa unille, eli vaatteita kasaan ja peitoista kunnon pesä, jonne saan käpertyä hyvillä mielin ja kiitollisena ihanasta ja aurinkoisesta päivästä! Boa noite!


<3 Petra