Ensimmäisiin päiviini täällä on kuulunut tutustumista kaupunkiin, käytännönasioiden hoitelua (viisumiasiat, sim-kortti jne..) ja valmistautumista tulevaan työhöni, joka nyt on ollut lähinnä henkistä valmistautumista, sillä varsinaisesta työnkuvasta ei vielä ole tietoa. Järjestön työntekijöiden kanssa olemme keskustelleet paljon ja mietimme erilaisia ratkaisumalleja mahdollisiin ongelmatilanteisiin, sekä kertasin omia odotuksiani tulevalle ajalleni. Tokihan omiin odotuksiini kuuluvat perusjutut, kuten kielitaidon parantaminen, uuteen kulttuuriin sopeutuminen, työn hoitaminen parhaalla mahdollisella tavalla ja tietysti oma itsenäinen pärjääminen. Keskusteluissamme tuli kuitenkin esille se, että välttämättä ne asiat ja odotukset joita pidän nyt tärkeänä, eivät loppujen lopuksi olekaan niitä tärkeimpiä asioita, joita tästä ajasta jää käteen. Ne asiat, jotka nousevat tärkeiksi, selviävät vasta jälkeen päin.
Tämä päivä kului turistikierron, veneretken ja muiden kuten sotamuseon(?), kuvataidegallerian ja kirkon kiertelyn merkeissä. Päivä oli varsin iloinen ja antoisa!
 |
| Kotimatkalla oli päivä jo kummasti hämärtynyt. Päivät on täynnä hetkiä, joissa tajuaa yhtäkkiä elävänsä parhaillaan unelmaansa todeksi. Päivät on täynnä hetkiä, joita ei voi kameralla ikuistaa ja joita mitkään sanat eivät riitä kertomaan. Ne hetket kuuluu elää täydesti juuri sillä hetkellä ja tallentaa elävinä omaan sydämeensä. Koska sieltä niitä ei voi kukaan koskaan poistaa. <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti