Aloitetaanpa viime perjantaista, jolloin pääsin/jouduin testaamaan paikallista hammaslääkäriä! Yksi hampaani alkoi kipuilemaan jo ennen saapumistani, ja halusin tarkastuttaa sen vaikka kipu olikin jo alkanut hellittämään. Niinpä matkustin Betsyn kanssa toiselle puolelle kaupunkia oikein mukavalle hammaslääkärille, joka totesi hampaani olevan täysin kunnossa. Tulipa sekin koettua ja huomattua, ettei täälläkään ollessa tarvitse stressata siitä, pääseekö tarvittaessa hoitoon, jos jotain hoidettavaa on. Hammas voi hyvin, ja tärkeinpänä: sain itse mielenrauhan :)
Perjantai-iltana host isäni, Fabio, saapui Sao Paulosta ja tapasimme viimein. Hän on myös oikein mukava ja miellyttävä persoona, niinkuin myös host äitini, Aline. Yötä kohden lähdimme ajamaan Santa Catarinaa kohti, jossa vietimme viikonlopun hotellissa. Matka oli sovittu jo ennen saapumistani, ja oli ihanaa, että he halusivat ottaa minut heti mukaansa. Santa Catarinassa olimme Rosa beachilla, joka oli kerrassaan aivan upea paikka. Matkan aikana tapasin myös Fabion sukulaisia, ja kaikki ottivat minut hyvin lämpimästi vastaan.
 |
| Kotituminen hotellihuoneeseen pitkän matkan jälkeen. |
 |
 |
| Valmiina uuteen päivään! |
 |
| Grillailua. |
 |
| Rosa Beach |
 |
| Sain pitkästä aikaa kokea miten ihanaa on kiipeillä kivillä! |
 |
| Hox. koira :) |
 |
| Sunnuntaina ehdimme vielä auringon alle. |
Tänä aamuna nousin hyvin varhain ja lähdin jo kuuden jälkeen kulkemaan bussipysäkkiä kohti. Bussini kuljetti minut ensimmäisen työpäiväni pariin, joka ei tosin tänä päivänä kestänyt kuin kolme tuntia, sillä jo ennen puoltapäivää suuntaisin yliopistolle. Pääsin tänään tutustumaan projektini aamurutiineihin ja osallistuin ensimmäiselle musiikintunnille! Oppillaat harjoittelivat huomista esitystään varten ja täytyy sanoa, että pojat, jotka olivat iältään 8-11-vuotiaita, osasivat soittaa bändissä erittäin hyvin! Odotan mielenkiinnolla, millaisia esityksiä huomenna pääsenkään kuuntelemaan ja katselemaan.
Lapset olivat hyvin kiinnostuneita minusta ja tulivat rohkeasti juttelemaan tai kutsuivat luokseen. Ainoana esteenä (vielä) on kielimuuri, sillä he eivät puhu englantia lainkaan. Siitä huolimatta he juttelivat minulle kovasti, kyselivät kaikenlaista, johon en voinut vastata kuin että "en ymmärtänyt" tai myöntäillä vain :) Huomenna lähden taas ajoissa liikenteeseen, ja edessä on ensimmäinen täysi työpäivä 8-16.
Paljon on opittavaa edessä eikä auta muu kuin ottaa askel kerrallaan. Motivaatio portugalin kielen opiskeluun kasvaa kasvamistaan, sillä välillä on hieman rankkaa, kun en ymmärrä yhtään mitä ihmiset puhuvat, enkä pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla. Täytyy kuitenkin sanoa, että parempaa kielikylpyä ja oppimismahdollisuutta en voisi saada. Minä olen tullut vieraaseen maahan oppimaan paikallisesta elämästä ja kielestä, eikä toisinpäin. Kaikella tarkoituksensa - Aline nimittäin kysyi minulta, miksi valitsin Brasilian, ja portugalin kielen opiskelun. Täytyi myöntää, etten todellakaan tiennyt, etten pärjää täällä pelkällä englannin kielellä, jota alunperin tulin vahvistamaan. Minä en siis valinnut portugalin kieltä, vaan se valitsi minut. Edestäni löydän, sen tiedän.
Suoraan sanottuna koti-ikävää en ole potenut vielä juuri lainkaan, mutta unimaailmassa seikkailen jatkuvasti Suomessa ja tuttujen ihmisten luona. Aamuisin olen monesti aivan sekaisin siitä missä olen, sillä unet ovat niin todentuntuisia ja hyvin tapahtumarikkaita. Aamuisin saattaa olla myös vaikeampaa puhua toista kieltä, sillä vielä tähän mennessä uneni ovat olleet pääosin suomenkielisiä. Ehkä unet kuitenkin kertovat jonkinlaisesta ikävästä tuttuun ja turvalliseen, vaikka en sitä itse tiedostakaan.
On liikuttu kauniissa maisemissa, ja minua ympäröi päivittäin hyvin mielyttävät ympäristöt, mutta silti täytyy myöntää, että minun sielunmaisemani on valkoinen ja luminen tunturimaisema Lapissa. Eli jos jotain on hieman ikävä, niin sitä. Tai itseasiassa on aika paljonkin ikävä, pakko myöntää :)
Tiivistettynä vielä: kaikki hyvin, olo on onnellinen, ei tarvitse äiti huolehtia ;)
Beijos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti