Olen jo aiemmin maininnut, kuinka täällä eläminen on herättänyt minut miettimään monenlaisia asioita aivan erillä tavalla kuin ennen. Päivät sisältävät monia oivalluksia erillaisissa tilanteissa, ja tuntuu, että useat oman elämän "mysteerit" ovat alkaneet saada hieman selvyyttä. Mysteereillä tarkoitan lähinnä ajatuksia ja tapoja, joita oma elämä on sisältänyt, ja joiden tarkoituksesta ei ole saanut kiinni. Nämä oivallukset tulevat tosiaankin aivan käsittämättömissä tilanteissa, ja usein silloin kun en edes niitä (ainakaan tietoisesti) ajattele.
Uudessa maassa, uuden kielen ja uusien ihmisten ympäröimänä en voi luottaa kuin itseeni. Siksi oman itseni kuunteleminen on noussut todella suureen rooliin, ja tunnen olevani entistä paremmissa ja läheisemmissä väleissä itseni kanssa. Koen kyllä aiemminkin kuunnelleeni itseäni hyvin tarkasti ja olen kulkenut intuitioni mukaan, mutta tällä hetkellä tuntuu, että oma sisäinen viisaus on tullut entistä tärkeämmäksi, ja olen huomannut, että kaikki tarpeellinen tieto jokaiseen hetkeen on jo minussa itsessäni.
Muutoksista ja haasteista selviytyminen luo kasvavaa luottamusta elämää kohtaan. Nyt kun päivät ovat olleet täynnä uusia haasteita, niin pieniä kuin suuria, ei ole ollut varaa antaa jännitykselle ja pelolle valtaa. Olen aiemmin jännitellyt ja miettinyt tulevia asioita ja sitä, kuinka selviydyn eri tilanteista ja miten mikäkin asia tulee hoitumaan jne., mutta nyt olen todella huomannut, että asiat vain järjestyvät niitä suuremmin miettimättä. Päivieni päätteeksi olen huomannut, että niin vain kaikki koitokset tulivat taas kerran selätettyä kunnialla, ja yleensä ilman sen suurempia probleemia.
Tykkään asioiden suunnittelusta ja haaveilusta, ja itseasiassa unelmoin itseni uneen joka ilta :) Järjestely ja suunnittelu on tietyssä määrin ok, eihän muuten asiat kulkisi eteenpäin, mutta rajansa tässäkin asiassa. Koen, että mitä enemmän itse koitan hallita ja järjestellä asioita ja sitä, kuinka saavutan tietyn lopputuloksen, sitä hankalammaksi asiat muuttuvat ja kuljen vain entistä kauemmaksi päämäärästäni. Kun annan elämälle aikaa ja tilaa tarjota erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, niitä tuntuu tupsahtelevan eteen jatkuvasti ilman sen suurempia ponnistuksia. Olenkin koittanut vältellä elämäni liian tarkkaa suunnittelua, sillä koen että vähemmällä suunnittelulla saan oikeasti paljon enemmän, koska olen avoinna kaikille eteen tuleville mahdollisuuksille. Unelmointia en kuitenkaan aio vähentää, mutta annan elämälle tilaa näyttää minulle asioita, joista en ole osannut edes unelmoida!
Tunnen olevani hyvin tasapainoinen tällä hetkellä, vaikka voisi kuvitella asian olevan juuri toisinpäin! Uskon vahvasti, että tasapainoisen oloni on luonut vahvempi yhteys omaan itseeni, joka todella on vahvistunut jo kolmessa viikossa. Kuuntelen itseäni ja ajatuksiani, tarkkailen kehoni viestejä ja ennen kaikkea: rakastan itseäni. Olen itsestäni mielettömän ylpeä ja koitan kohdella itseäni kuin pientä lasta, hellästi ja rakastavasti, sillä olenhan tällä hetkellä kuin pieni lapsi uudessa maailmassa.
Tuli olo, että tähän loppuun on olemassa joku hyvä biisi linkitettävänä... Youtubin etusivulta silmään osui tämä biisi, jonka itseasiassa kuuntelin äsken ensimmäisen kerran, kyynelten kera. Aikas osuva. Elämän ihanuus on arjessa, juuri tässä hetkessä, tavallisissa, pienissä asioissa.
Taivaan tie on tavallinen tie.
<3 Petra
Ihanaa kuulla,että olet löytänyt tien sisimpääsi. Minä puolestani opettelen sitä. Viime ajat on ollut stressaavia. Kroppa tuntuu joutuneen todella koville.
VastaaPoistaNyt kun asiat alkaa mennä parempaan suuntaan, niin flunssa iskee. Tietysti. Ollaanhan tästä puhuttu aiemmin useita kertoja. Näin se vaan menee.
Sain lisää voimaa kirjoituksesta. Kiitos Petra <3 Hyvää vappua! :)